Hädän keskellä

Sunnuntai 5.6.2011

 Seurakunnastamme on Katukirkon perustamisesta saakka ollut lukuisa joukko mukana tässä arvokkaassa työssä ihmisten hädän keskellä. Onnittelut teille kaikille Katukirkon toiminnassa mukana olleille siitä työstä, jota olette tehneet tämän alueen lähimmäisten hyväksi! Hienosti tehty!

Tämä palkinto on tullut nimenomaan siitä, että ihmiset auttavat toista ihmistä heidän hädässään. Instituutiot itsessään eivät auta ketään. Tarvitaan ihmisiä, jotka laskeutuvat lähimmäisen tasolle, nähden toisen ihmisen niin läheltä, että autettavan tarpeet tulevat näkyviksi ja syntyy aito halua auttaa. Tämä palkinto kertoo siitä, että Forssassa on kristittyjä ihmisiä, jotka ovat kokoontuneet yhteen yhteisen näyn vaikutuksesta, tekemään sitä minkä Jeesus jätti meille tehtäväksi, laupeuden tekemisen lähimmäiselle.

Luukkaan kymmenennessä luvussa kerrotaan eräästä miehestä joka vaelsi Jerusalemista Jerikoon. Hän joutui ryövärien käsiin. Hänet ryövättiin ja hakattiin verille. Niin vaelsi sattumalta pappi paikalle, mutta hän käveli ohi. Samalla tavalla kun Leeviläinen tuli paikalle, hänkin käveli puolikuolleena makaavan miehen ohi. Sitten tuli Samarialainen ja näki tämän ryöstetyn ja haavoitetun. Hänestä sanottiin, että hän armahti häntä. Hän meni tämän luokse, vuodatti haavoihin öljyä ja viiniä, nosti hänet aasin selkään, vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Näistä kolmesta miehestä ainoastaan Samarialainen osoitti laupeutta. Tässä kohtaa Jeesus sanoo, että mene ja tee sinä samoin.

Iloitsin suuresti viime sunnuntaina seurakunnassamme vierailleesta Jacob Marinenista. Hänen sanomansa oli yksinkertaista sanomaa evankeliumin muuttavasta voimasta ihmisen elämässä. Hän keskittyi puheessaan Jeesukseen ja siihen mitä Jeesus teki ihmiselle sekä siihen, mitä Jeesus on hänen kauttaan tehnyt ihmiselle. Jeesus on tullut ihmistä varten ja kaikkien kristittyjen tulisi seurata Jeesuksen esimerkkiä.

Siihen mihin me ihmiset yksin ja yhdessä ensisijaisesti laitamme aikamme, energiamme ja varamme, siitä myös saamme tuloksen. Jos keskitymme ensisijaisesti rakentamaan organisaatioita ja instituutioita, niin organisaatiot ja instituutiot kyllä kasvavat jos teemme työmme oikein. Jos keskitymme ensisijaisesti toiminnan ylläpitämiseen ja se kehittämiseen, niin toimintamme kyllä paranee jos teemme työmme oikein. Jos taas keskitymme ensisijaisesti ihmisiin, meidän lähimmäiseemme, mitä sitten tapahtuu? Mitä sitten tapahtuu jos olemmekin ensisijaisesti samalla tavalla kuin Jeesus huolissamme ihmisistä enemmän kuin mistään muusta? Mitä sitten tapahtuu? Eikö Vapahtaja Jeesus Kristus juurikin tullut ihmistä varten, ja eikö Jeesus lähettänyt jokaisen opetuslapsen kohtaamaan lähimmäisiämme, kärsivän ihmisen?

Marko Paimen