Hellstenit - Vietnam 25.4.2010
27.04.2010
25.4.2010 VIETNAM
KUVA ORPOKODISTA
On varsin erikoinen tunnelma olla täällä rintaman etupuolella. Pääsiäisen aikana etenkin koimme jonkinlaista poteroissa oloa. Normaali työnteko ei keskeytynyt ja pitkäperjantainakin vielä laitoin kirjanpitoon kuitteja iltamyöhään. Annikan koulussa opettaja oli yrittänyt puhua Pääsiäisen tapahtumista. Annika sanoi, että ainoastaan 4 oppilasta kuunteli. Kaikki vietnamilaiset lapset, yhtä Annikan kaveria lukuun ottamatta, pistivät kätensä korviin. He osoittivat näin sen, että eivät halunneet kuunnella. Hämmästyttävän tehokas on aivopesu ollut jo ihan pienestä pitäen. Ei suotta sanota, että opeta poikanen oikean tien suuntaan jo pienestä pitäen, niin ei vanhanakaan siltä enää eksy. Tosin tärkeää tässä olisi näyttää se oikea tie. Noiden poloisten kohdalla se suunta ei kuitenkaan ole se oikea.
Annika täytti 8 vuotta 4.4. Pidimme erittäin pienet juhlat ja vain muutama ystävä naapurista oli vieraana. Yllättävin lahja oli yhdeltä keskustan kenkäkauppiaalta. Lähetti kotiin ”asiakkaalle”. Vietnaminkielisen lasten kuvaraamatun. En ollut uskoa todeksi, sillä en tiennyt edes tällaista olevan olemassa. Ei tienneet apulaisemme eivätkä työtekijämmekään, vaikka ovat srk:n jäseniä. Siis ihmeitä tapahtuu. Annikalla on sitten synttärien jälkeen ollut vieraita välillä ihan orpokoti malliin.
Meillä on eläimiä talossa riittänyt, vaikkei omistetakaan yhtään lemmikkiä. Autotallissa kyyhötti yhtenä aamuna aika iso lisko. Siltä oli häntä pois ja etsi suojaa auton alta. Sain sen viimein ulos. En uskaltanut muuten autoa ajaa, sillä pelkäsin sen jäävän vielä pyörän alle. Vähän myöhemmin ovessa kiipeili sammakko ja myöhemmin illalla se tuli taas toimiston ikkuna taakse ”vakoilemaan”. Pihassa on käynyt muutaman kerran n. puolitoistametrinen käärme. Vaaleanruskea väritykseltään ja luulisin, että se on myrkytön Rottakäärme. Viikko sitten ilmeisesti saman käärmeen n. 15 senttinen poikanen oli meidän alakerran vessassa. Kerkisin päättää sen päivät ennen kuin tuli mieleen, että siinähän olisi hyvä soturi tulevaisuudessa rottia vastaan. Rottia kun tuossa kadulla menee joka ilta illan hämärtyessä ainakin 5 rotan partio.
Hankkeen suhteen on kaikkia toimintoja vähän vähennetty ja meidän kohdalta alkaa siinä mielessä olla jo ikään kuin hommat tehty. Toki paljon on vielä tekemistä, että saadaan kaikki kuntoon seuraajia varten. Viime perjantaina veimme muutaman pienen polkupyörän Tuong Lai koululle. Kyllä oli pienillä koululaisilla hymy herkässä. Monet eivät varmaan koskaan olleet saaneet edes koskea tällaiseen pieneen polkupyörään. Vilske oli melkoinen ja pieniä kolareitakin sattui, kun jarruttaminen ja ohjaaminen eivät olleet niin kovin hyvin hallinnassa.
Meidän viittomakielenopettaja joutui moottoripyöräonnettomuuteen ajaessaan ystävänsä kanssa takaisin Danangiin Hoi Anista. Loukkaantui ilmeisesti aika vakavasti. Yritimme käydä häntä sairaalassa katsomassa, mutta hänet oli jo siirretty HCMC:yyn. Sairaalakäynti oli taas melkoinen kokemus. Vaikka rakennukset ovat tosi isot, oli ihmisiä joka puolella ihan tungoksittain. Lähes joka vuoteessa makasi ainakin kaksi potilasta. Sukulaisia sitten käytävillä ja lattioilla. Haju oli melkoinen ja mulle meinasi kyllä tulla pakokauhu tai jokin paniikkikohtaus. Sain vaivoin pidettyä itseni koossa. Tässä olisi opintomatkan kohde, jos tuntuu ne sairaalat siellä kotimaassa jotenkin huonoilta. Voisi sitten vertailla.
Meille Janen kanssa on tullut sisäinen kehotus opettaa PH meidän työtekijöille ja jos mahdollista myös muille kansallisille. Olen monesti ollut surullinen huomatessani, kuinka vähän on opetusta näiltä alueilta ja siksi myös hengen lahjat eivät ole siinä määrin käytössä, kun niiden tulisi. Koimme kovasti myös vastustusta, sillä tämä on vaiettu ja jopa srk:ssa kielletty alue. Kuitenkin näyttäisi olevan halua tietää enemmän ja myöskin tutkia itse. Nämä ovat hyviä merkkejä. 
Kiitos kaikille tuestanne ja muistakaa edelleen meitä, meidän paikallisia työtovereita, tätä maata ja kansaa. Erikoisesti PH:gen toimintaa paikallisen srk:n keskellä.
Siunattua kesän odotusta: Markku & Jane sekä Annika ja Amanda
Ovessa kiipeili sammakko ja myöhemmin illalla se tuli taas toimiston ikkuna taakse ”vakoilemaan”.
